Lotto-yhteiskunta

Suomalaiset rakastavat rahapelejä. Asukasta kohden Suomessa käytetään rahaa pelaamiseen kolmanneksi eniten maailmassa, noin 400 euroa kansalaista kohden. Tämä tekee vuosittain yhteensä noin kaksi miljardia euroa, josta vajaa puoli miljardia menee perinteiseen lauantain lottoon.

Kertooko tämä jotain suomalaisesta mielenlaadusta?

Suomalaiset ovat epäilemättä lotto-kansaa ja moni on valmis maksamaan jännityksestä ja unelmista. Voidaan myös pohtia sitä, missä määrin koko suomalainen yhteiskunta on alkanut muistuttaa enemmän ja enemmän yhtä suurta lotto-arvontaa?

Julkishyödykkeiden ja sosiaalivakuutuksen päälle on kasaantunut vuosien mittaan suuri joukko ristiin ja rastiin meneviä tulonsiirtoja. Osa näistä hyödyttää pienituloista ja osa varakkaampaa kansalaista.

Helsingin kaupungin Hitas-asunnot ovat varmasti yksi räikein esimerkki julkisrahoitteisesta lotosta. Kauniina ajatuksena järjestelmässä on tietenkin ollut se, että vähempituloisillakin olisi mahdollisuus edulliseen omistusasuntoon. Kun kymppitonnin kuussa tienaava konsultti saa arpaonnen suosiessa puolen miljoonan lukaalinsa sataa tuhatta euroa markkinahintaa halvemmalla, voidaan aiheellisesti miettiä, menevätkö veronmaksajien rahat aivan oikeaan osoitteeseen?

Yritystuissa ja järjestötuissa on myös vahva arpajaiselementti, kuten on myös missä tahansa tietylle ryhmälle suunnatussa tuessa tai veronalennuksessa.

Suomalaisten veronmaksuhalukkuus on hyvin suurta, kuten on kokonaisveroastekin. Veroilla tuotetaan paljon tarpeellisia julkisia palveluita, mutta varmasti moni veronmaksaja ei voi välttyä toivomasta, että potista osuisi omalle kohdalle mahdollisimman paljon.

Onnetar ei kuitenkaan ole tasapuolinen. Verovaroin pyöritetyn oopperan ystävä on tyytyväinen, kun taas formuloita seuraavan kansalaisen arpaonni on kehnompi ja hän joutuu maksamaan harrastuksensa omasta pussistaan.

Näin alkuvuodesta on taas aika toimittaa työnantajalle verokortti ja moni pitää samalla peukkuja, että julkisen vallan käyttäjien tekemät päätökset toisivat välttämättömien julkishyödykkeiden lisäksi omalle kohdalle mahdollisimman paljon hyötyjä.

Monien mielessä voi myös käydä ajatus, olisiko verovaroin tuotettavien hyödykkeiden määrää sittenkin vähennettävä ja ihmisille annettava enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa suoraan siihen, mihin he omat rahansa käyttävät? Ristiin vähätuloisilta rikkaille ja rikkailta vähätuloisille menevän tulonsiirtoviidakon yksinkertaistamisessa ei häviäisi kukaan muu kuin byrokraatti.

Loton jännityksestä nauttivat voisivat edelleen vapaaehtoisesti ja omakustanteisesti pistää rahansa lauantai-illan arvontaan ja toivoa parasta. Lotossa palautusprosentti on sentään 40, mikä tuskin on merkittävästi yhteiskunta-loton palautusprosenttia heikompi.