Talous kuntoon

Julkisen sektori on Suomessa liian suuri. Samaan aikaan kun Suomen kokonaisveroaste on Euroopan suurimpia, velkaantuu Suomi huolestuttavaa vauhtia. Vuonna 2008 valtion velka oli 54 miljardia euroa ja kymmenessä vuodessa valtion velka on noussut jo yli sataan miljardiin euroon.

Tämä kehitys ei voi jatkua ja menojen vähentämiseksi tulisi suomalaisessa yhteiskunnassa aloittaa laajempi keskustelu siitä, mikä on yhteiskunnan rooli palvelujen tuottamisessa. Tämä keskustelu on tosin täysin turha, jos maahanmuuttopolitiikkaa ei aleta harjoittaa suomalaisen yhteiskunnan edun näkökulmasta. Kaikki puheet talouden tasapainottamisesta valuvat hiekkaan, jos Suomi saa jatkuvasti uusia ihmisiä, jotka käyttävät enemmän julkisia palveluita ja saavat tukia kuin maksavat veroja.

Esimerkkinä aikamme vastuuttomasta talouspolitiikasta käy Espoo, joka on perinteisesti ollu naapureitaan varakkaampi kaupunki, mutta nyt on Suomen velkaisin kaupunkikonserni. Etenkin Länsimetro ja siihen liittyvä rakentaminen ovat velkaannuttaneet kaupunkia suuresti – ja samalla heikentäneet julkisen liikenteen toimivuutta. Kaupungin ja kaupunkikonsernin velka on muutamassa vuodessa noussut maan kärkeen ja kaupunkikonsernin velka lähestyy kolmea miljardia, eli yli 10 000 euroa asukasta kohden.

Suomen veroaste ja velkaantuneisuus ovat molemmat korkealla. Kaikkiin uusiin kuluihin tuleekin suhtautua erittäin kriittisesti. Resurssien jakamisessa tulee noudattaa tärkeysjärjestystä, jossa suomalaisen yhteiskunnan perusasiat ovat keskiössä. Ilman puolustusvoimia ja poliisia ei ole valtiota. Suomalainen sairaanhoito, sosiaalijärjestelmä ja koululaitos menevät maailmanparantamisen edelle.

Suomalaista sosiaalitukijärjestelmää tulee järkeistää. Puoluepoliittisten asuntosäätiöiden taskuun päätyvissä asumistuissa tai hintoihin päätyvissä kotitalousvähennyksissä ei ole järkeä. Yhtä lailla suomalainen yritystukijärjestelmä vaatii uudistamista. Halpatyövoiman maahantuonti ulkomailta on yhtä lailla epäterve yritystuki, joka heikentää palkkoja ja lisää julkisia menoja kun  osa matalapalkkatyöntekijöiden palkasta maksetaan veronmaksajien taskusta erilaisten tukien muodossa.

Asumisen kalleus pääkaupunkiseudulla on suuri ongelma talouden toimivuuden kannalta. Maakunnista on vaikea muuttaa työn perässä alueelle. Asumisen halventaminen suomalaisten työntekijöiden kannalta edullisemmaksi uudistuotannolla on mahdoton tehtävä kun samaan aikaan maahanmuutto ja vieraskielisen väestön kasvu takaa kysynnän pysymisen äärimmäisen kovana.

Kansalaisyhteiskunnan ja yksilön velvollisuudet

Yhteiskunta voi luoda puitteen hyvinvoinnille pitämällä peruspalvelut kunnossa. Hyvinvoinnin toteutuminen on kuitenkin kiinni ihmisten omista arkisista teoista.

Esimerkiksi kulttuuriasioiden ja järjestötukien kohdalla täytyy pohtia tarvitaanko nykyään kaikkeen tekemiseen yhteiskunnan rahoja? Moni asia, minkä ennen kansalaisyhteiskunta hoiti talkoovoimin, hoidetaan nykyään verovaroin. Tämä kehitys on hyvästä tarkoituksestaan huolimatta ollut osaltaan tappamassa talkoohenkeä. Moni ihminen jättääkin vapaaehtoistoiminnan väliin ajatellen, että maksaa jo niin paljon veroja, että on sitä kautta kantanut kortensa kekoon yhteisten asioiden hyväksi.

Yhteiskunta voi tarjota nuorille koulujärjestelmän, joka antaa valmiudet toimia yhteiskunnassa, mutta yhteiskunta on voimaton, jos vanhemmilla ei ole aikaa lapsilleen ja jos nuorille ei aseteta kotona rajoja ja opeteta mikä on oikein ja mikä väärin.

Yhteiskunta voi halutessaan tarjota vanhuksille laadukkaat vanhuspalvelut, mutta yhteiskunta on taas voimaton, jos ihmiset ovat liian kiireisiä pitääkseen huolta vanhemmistaan ja isovanhemmistaan.

Yhteiskunta voi luoda puitteet hyvinvoinnille, mutta rahalla ei voida ratkaista kaikkea. Hyvinvointi alkaa siitä, kun ihmiset ottavat vastuun itsestään ja lähimmäisistään, eivätkä ulkoista välittämistä yhteiskunnalle.

Talouden tasapainottamiseksi tulee:

– Vaikuttaa kaikin tavoin taloudellisesti haitallisen maahanmuuton kuriin saamiseksi.  Kaikki toimet talouden tasapainottamiseksi käyvät turhiksi, jos Suomeen annetaan muuttaa kasvavassa määrin väestöä, joka käyttää enemmän palveluita ja saa tulonsiirtoja kuin maksaa veroja. Yksin turvapaikkajärjestelmän ylläpitämiseen ollaan viime vuosina käytetty vuosittain satoja miljoonia euroja. Monikulttuurisuuden edistämiseen käytetyt menot tulee poistaa ja kotouttamiseen käytettävät resurssit tulee kohdentaa maahanmuuttajien paluumuuton edistämiseen.

– Olla korottamatta veroja – Suomessa on jo nyt yksi Euroopan korkeimmista kokonaisveroasteista, mikä ei ole kestävää talouden elinvoimaisuuden kannalta.

– Laittaa järkeä palveluiden tuottamiseen. Yksityisille monopoleille ei tule antaa julkisten palveluiden tuottamista, mutta silloin kun jollain alalla on toimivat markkinat, on niitä hyvä käyttää myös julkisessa palveluiden tuottamisessa.

– Puolustaa suomalaista työntekijää ulkomaiselta halpatyövoimalta. Matalapalkka-alojen ulkomaisen työvoiman tuloa rajoittavaa saatavuusharkintaa ei tule missään tapauksessa poistaa vaan päin vastoin palauttaa se voimaan joka alalle ja jokaiseen maakuntaan. Ulkomaisesta halpatyövoimasta kärsivät sekä suomalaiset duunarit, joiden palkkoja halpatyövoima polkee, että Suomen julkinen talous jonka menot kasvavat kun sellaisten ihmisten määrä kasvaa, jotka eivät tule palkallaan toimeen.

–  Suhtautua kriittisesti kaikkeen julkisten menojen kasvuun.

Lue lisää:

Samuli Salminen: Kuinka kalliiksi halpatyövoima tulee? – Ulkomainen halpatyövoima, työmarkkinat ja julkinen talous

Simo Grönroos (toim.): Veroja, velkaa ja kaverikapitalismia – puheenvuoroja talouden ongelmista ja mahdollisuuksista

Heikki Koskenkylä: Suomen talous ja talouspolitiikan linja – kuinka Suomi saadaan uudelleen nousuun?

Simo Grönroos (toim.): Kunnat kuntoon! – puheenvuoroja kuntien ongelmista ja mahdollisuuksista