Talous kuntoon

Julkisen sektori on Suomessa liian suuri. Samaan aikaan kun Suomen kokonaisveroaste on Euroopan suurimpia, velkaantuu Suomi huolestuttavaa vauhtia. Vuonna 2008 valtion velka oli 54 miljardia euroa ja vajaassa kymmenessä vuodessa valtion velka on noussut jo yli sataan miljardiin euroon.

Tämä kehitys ei voi jatkua ja menojen vähentämiseksi tulisi suomalaisessa yhteiskunnassa aloittaa laajempi keskustelu siitä, mikä on yhteiskunnan rooli palvelujen tuottamisessa.

Vaikka Espoo on perinteisesti ollu naapureitaan varakkaampi kaupunki, on Espoo kohta yksi Suomen velkaisin kaupunkikonserni, johtuen viimeaikoina tehdyistä rakennusinvestoinneista. Etenkin Länsimetro ja siihen liittyvä rakentaminen ovat velkaannuttaneet kaupunkia. Kaupungin ja kaupunkikonsernin velka on muutamassa vuodessa noussut maan kärkeen ja kaupunkikonsernin velka lähestyy kolmea miljardia, eli yli 10 000 euroa asukasta kohden.

Taloudellinen tilanne on huono, joten juuri mihinkään ei ole varaa lisätä resursseja. Sekä valtion että kuntienkin tasolla täytyy olla valmis tekemään koviakin leikkauspäätöksiä, eikä enää ole varaa elää harhakuvitelmassa, että velalla ja verojen korotuksilla selvittäisiin aina eteenpäin.

Kansalaisyhteiskunnan ja yksilön velvollisuudet

Yhteiskunta voi luoda puitteen hyvinvoinnille pitämällä peruspalvelut kunnossa. Hyvinvoinnin toteutuminen on kuitenkin kiinni ihmisten omista arkisista teoista.

Esimerkiksi kulttuuriasioiden ja järjestötukien kohdalla täytyy pohtia tarvitaanko nykyään kaikkeen tekemiseen yhteiskunnan rahoja? Moni asia, minkä ennen kansalaisyhteiskunta hoiti talkoovoimin, hoidetaan nykyään verovaroin. Tämä kehitys on hyvästä tarkoituksestaan huolimatta ollut osaltaan tappamassa talkoohenkeä. Moni ihminen jättääkin vapaaehtoistoiminnan väliin ajatellen, että maksaa jo niin paljon veroja, että on sitä kautta kantanut kortensa kekoon yhteisten asioiden hyväksi.

Yhteiskunta voi tarjota nuorille koulujärjestelmän, joka antaa valmiudet toimia yhteiskunnassa, mutta yhteiskunta on voimaton, jos vanhemmilla ei ole aikaa lapsilleen ja jos nuorille ei aseteta kotona rajoja ja opeteta mikä on oikein ja mikä väärin.

Yhteiskunta voi halutessaan tarjota vanhuksille laadukkaat vanhuspalvelut, mutta yhteiskunta on taas voimaton, jos ihmiset ovat liian kiireisiä pitääkseen huolta vanhemmistaan ja isovanhemmistaan.

Yhteiskunta voi luoda puitteet hyvinvoinnille, mutta rahalla ei voida ratkaista kaikkea. Hyvinvointi alkaa siitä, kun ihmiset ottavat vastuun itsestään ja lähimmäisistään, eivätkä ulkoista välittämistä yhteiskunnalle.

Talouden tasapainottamiseksi Espoossa tulee:

– Vaikuttaa kaikin tavoin taloudellisesti haitallisen maahanmuuton kuriin saamiseksi. Maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyvät menot tulee leikata ja osa näihin menevistä varoista tulee kohdentaa maahanmuuttajien paluumuuton edistämiseen.

–  Laittaa megainvestoinnit jäihin. Espoo on velkaantunut suuresti Länsimetrosta ja muista investoinneista. Kaupungin ei tule tehdä enää samanlaisia megainvestointeja, jotka velkaannuttavat kaupungin ja joiden tarve perustuu täysin väestönkasvuun, joka tällä hetkellä perustuu lähes kokonaan maahanmuuttoon.

–  Laittaa järkeä palveluiden tuottamiseen. Yksityisille monopoleille ei julkisten palveluiden tuottamista tule antaa, mutta silloin kun jollain alalla on toimivat markkinat, on niitä hyvä käyttää myös kunnallisessa palveluiden tuottamisessa. Esimerkiksi rakentamisessa yksityiset rakennusfirmat ovat kunnan omaa tuotantoa tehokkaampia ja tällöin toimivia markkinoita tulisi hyödyntää entistä enemmän.

– Suhtautua kriittisesti kaikkeen julkisten menojen kasvuun.

Lue lisää:

Heikki Koskenkylä: Suomen talous ja talouspolitiikan linja – kuinka Suomi saadaan uudelleen nousuun?

Simo Grönroos (toim.): Kunnat kuntoon! – puheenvuoroja kuntien ongelmista ja mahdollisuuksista