Kuka olen

21.4.2019 Helsinki, Simo Grönroos. kuva Matti Matikainen

Olen Simo Grönroos, Suomen Perusta -ajatuspajan toiminnanjohtaja ja espoolainen kunnallispoliitikko. Olen kunnallisten luottamustehtävien osalta kolmannen kauden kaupunginvaltuutettu ja Espoon teknisen lautakunnan puheenjohtaja.

Olen ollut mukana yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa koko ikäni. Jo koulussa maahanmuuttopolitiikkaan liittyvät epäkohdat ja Euroopan Unionin uhka Suomen itsenäisyydelle herättivät kiinnostukseni yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Halusin oikeasti vaikuttaa tärkeänä näkemiini asioihin ja lähdin järjestötoimintaan mukaan jo kuusitoistavuotiaana, liittymällä Suomen Sisuun ja Suomalaisuuden liittoon – ja sillä tiellä olen edelleenkin.

Suomalaisilla, sekä jokaisella muullakin kansalla, on oikeus itsenäisyyteen ja oman kulttuurinsa suojelemiseen. Kansallisvaltiot ovat paras tae yhteiskuntarauhalle ja kansanvallan toteutumiselle. Olen ollut niin vuonna 2003 mielenosoituksissa vastustamassa Yhdysvaltojen invaasiota Irakiin kuin vuonna 2015 mielenosoituksissa vastustamassa irakilaisten invaasiota Suomeen.

Myös Perussuomalaisten porukoissa olen pyörinyt vuosituhannen taitteesta lähtien ja puolueen jäsen olen ollut vuodesta 2006. Aktivoiduin myös puolueen nuorisojärjestössä ja nousin järjestön pääsihteeriksi, jona toimin vuosina 2009-2012. Vuosina 2013-2019 toimin Suomen Perusta -ajatuspajan toiminnanjohtajana, jona aikana olin julkaisemassa eri rooleissa noin 30 yhteiskunnallisia kysymyksiä käsittelevää kirjaa, raporttia ja tutkimusta. Vuosina 2019-2021 toimin Perussuomalaisten puoluesihteerinä. Nyt olen taas ajatuspajan palveluksessa.

Toinen intohimoni yhteiskunnallisten asioiden rinnalla on historia, josta olen jo lapsesta asti ollut kiinnostunut historiasta ja joka koulussa historia olikin lempiaineeni. Historian tunteminen auttoi muun muassa ymmärtämään, että monikulttuurisuus oli monien historian ja nykyhetken yhteiskunnallisen konfliktien tautalla.

Ala-asteikäisenä luettu Yhdysvaltojen Intiaanisotia intiaanien näkökulmasta kuvannut Dee Brownin kirjoittama historiateos Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen jätti lähtemättömän vaikutuksen. Intiaanikansoille jääminen toisesta maanosasta tulleiden siirtolaisten jalkoihin oli katastrofi. Samanlainen kehitys oli jo tuolloin käynnissä Eurooppaan Afrikasta ja Aasiasta tulevan siirtolaisuuden myötä.

Jatkoin historian opintoja yliopistossa ja valmistuin maisteriksi vuonna 2010. Gradussani tutkin suomettumista ja tutkimukseni käsitteli lehtimiehenä ja kustantajana toiminutta Kauko Karetta, joka oli Kekkosen ajan tunnettuja toisinajattelijoita. Suomettumisen ajan poliittisella korrektiudella ja nykyajan maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyvällä korrektiudella onkin runsaasti yhtymäkohtia.

Milloin työltä ja luottamustehtäviltä ehdin, niin vapaa-aikaa vietän mielelläni lautapelejä pelatessa, pubivisoissa käydessä, pyörän selässä, teatterissa tai vaikka Columboja katsellessa DVD:ltä.

Politiikassa tärkeimmät asiat mihin haluan puuttua liittyvät maahanmuuttoon ja Suomen itsenäisyyteen, sekä myös talouteen liittyvät kysymykset ovat toki tärkeitä. Talouden osalta sekä kuntien että valtion tasolla tapahtuva yli varojen eläminen ja velkaantuminen ovat asia, jolle täytyy saada loppu ja olemassa olevat resurssit tulee käyttää suomalaisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämiseen – kaikesta turhasta, toissijaisesta ja haitallisesta tulee leikata. Maahanmuuton myötä tapahtuvan väestönvaihdoksen pysäyttäminen on länsimaiden ja Suomen kohtalonkysymys, johon puuttuminen on ensiarvoisen tärkeää. Massamaahanmuutto romuttaa talouden lisäksi turvallisuuden ja yhteiskunnan vakauden.

Maahanmuuttopolitiikan isot linjat luodaan valtiollisella tasolla, mutta myös kuntatasolla voidaan vastustaa vallalla olevaa maahanmuutto- ja monikulttuurisuuspolitiikkaa. Myös Euroopan unioni pyrkii ottamaan koko ajan isomman osan maahanmuuttoon liittyvästä päätäntävallasta. Valtaa ei mielestäni tule kuitenkaan viedä kansallisvaltioilta Euroopan unionille tai kunnilta valtiolle, vaan pikemminkin päinvastoin.